Sunnuntairatsastelu

Tänään pääsisin itse ratsastamaan Nazadnilla, Viona oli niin luvannut. Tarkoitus oli ratsastella kentällä, verrytellä vähän koulukuvioita ja sen sellaista.
Nazadnia ei oltu ehditty viedä vielä ulos kun tulin tallille. Ennen kuin hain harjoja, kävin rapsuttelemassa sitä. Se tuli innokkaasti taputeltavaksi. Olen tainnut saada siitä jo hyvän kaverin. Hain sitten harjat ja varusteet ja vein oriin ulos harjattavaksi, eipähän pölyäisi tallissa niin ja ulkona oli hyvä ilma. Sidoin sen kiinni puomiin ja aloin harjata. Nazadni oli tainnut piehtaroida karsinassaan antaumuksella, koska sen karvassa oli puruja ja pölyä vaikka kuinka.
Kun olin saanut sen puhtaaksi, laitoin varusteet päälle. Varmuuden vuoksi kävin hakemassa vielä suojat jalkoihin, vaikka tarkoitus ei ollutkaan hypätä esteitä eikä muuta sellaista. Kaiken varalta, jos sattuisi tulemaan vahingossa joitain iskuja.

Maneesi oli varattu, joten talutin Nazadnin läheiselle kentälle. Onneksi ilma oli hyvä, muttei liian kuuma. Tästä tulisi leppoisa ratsastus, tarkoitus ei ollut vetää mitään hikijumppaa kummallekaan. Kiristin satulavyön viimeisen kerran, kiinnitin kypäräni kunnolla ja nousin selkään. Nazadni käyttäytyi todella asiallisesti, ei minkäänlaista sähellystä eikä steppailua vaikka lähistöllä taluteltiin ja ratsastettiin muita hevosia. Ei se silti pystyyn nukahtanut ollut, kaula oli pystyssä ja koko ajan Nazadni seuraili ympäristöään.

Alkuverryttelynä annoin Nazadnin kiertää kenttää käynnissä vapain ohjin. Itse yritin vain totutella sen liikkeisiin. Nimittäin Nazadnin liikkeet olivat tyystin erilaiset kuin aiemman hevoseni, joka oli huomattavasti kookkaampi, raskaampi ja hitaampi clevelandinruunikko. Siihen verrattuna Nazadni tuntui suorastaan leijailevan. Aluksi Nazadni katseli aidantakaisia juttuja, mutta kun keräsin ohjat käsiini ja annoin pohjeavut raviin, se tuntui keskittyvän paremmin minuun.

Kun alkuverryttelyt oli tehty, ajattelin treenailla hieman siirtymisiä, kokoamisia ja lisäyksiä. Viona oli sanonut Nazadnin olevan suorastaan haka näissä asioissa, mutta minun taidoissa olisi varmasti hiomista, joten parempi kai tehdä ensin sellaisia asioita, jotka hevonen osaa vaikka ratsastaja ei välttämättä. Nostin laukan ja olin pudota melkein heti, koska Nazadni todella nosti laukan siinä silmänräpäyksessä kun sitä pyysin ja laukka oli aika metkantuntuista. Ihan kuin Nazadni pyrähtelisi eteenpäin kuin lintu. Ihan toista maata kuin höyryjyrämäinen Roni... Nazadni kuitenkin kokosi ja lisäsi pyynnöstä laukkaansa varsin helposti ja kuuliaisesti. Lopulta totesin, että oriin laukassa on helppo istua, kunhan siihen ensin vain tottuu.

Ravityöskentely ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta Nazadnin ravi oli sen verran pehmeätä sekin, että edes harjoitusravissa istuminen ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Lisäykset löytyivät ravissakin, mutta Nazadnilla tuntui olevan laukkatyöskentelyn jäljiltä sen verran virtaa, että vauhtia oli aika tavalla. Ravin kokoaminen taisikin mennä osin siksi vähän plörinäksi, kun Nazadni ei olisi halunnut hidastella sillä tavoin. Ehkä jatkossa täytyy jättää laukkatyöskentely enemmänkin ratsastuksen lopuksi.

Nazadni pärskähteli ja ravisteli päätään, kun pidätin sen käyntiin. Käyntiharjoittelusta tulikin sellaista puolisteppailua, kun Nazadni oli koko ajan painamassa ohjille, että eikö jo taas laukattaisi. Pidättelin sitä sitkeästi käynnissä ja jossain vaiheessa ori kai totesi, että on tuo ratsastajanpahus sitkeämpi ja tyytyi siihen käyntiin. Se alkoi selvästi rentoutua taas enemmän eikä edes pitkien ohjien antaminen enää saanut sitä kiihdyttämään vauhtia, vaan se ojensi kaulaansa alaspäin ja venytteli.

Nostin uudelleen laukan kun Nazadni oli selkeästi rennompi eikä se aiheuttanutkaan mitään syöksysäntäys-laukannostoa vaan laukka nousi oikein hallitusti. Annoin Nazadnin laukkailla suunnilleen omaa tahtiaan liki vapain ohjin, itse kokeilin mitä saan aikaiseksi lähestulkoon pelkillä paino- ja pohjeavuilla. Nazadni reagoi niihin varsin herkästi ja onnistuinkin saamaan sen tekemään kohtuullisen kivoja ympyröitä ja käännöksiä ilman mainittavia ohjasapuja.

Vilkaistessani kelloa ensimmäisen kerran, huomasin että tunnin verran olemme tässä jo vääntäneet ja olisi ehkä aika lopettaa. Pysäytin oriin, jalkauduin selästä, nostin jalustimet ja hölläsin vähän satulavyötä. Lähdin vielä taluttelemaan sitä loppuverryttelyksi. Tallilla huuhtelin sen märällä sienellä, kentän pohja oli hieman pölyävä ja tummassa karvassa näkyi selkeästi, että se oli pölyinen. Vein sen takaisin karsinaansa, iltapäivällä se pääsisi ulos tarhaansa. Sujautin pari porkkanaa vielä Nazadnin ruokakuppiin. "Olet sä kyllä tosi kiltti höppänä", sanoin sille vielä läksiäisiksi. Nazadni jäi katsomaan perääni korvat hörössä.